Joinakin päivinä tuntuu, että olen monitoimi-ihminen. Imetän sohvalla ja luen esikoiselle kirjoja (osaan ulkoa paljon, joten en katso koko ajan kirjaa). Imetän ja keitän puuroa. Imetän ja syötän puuroa. Imetän ja syön itse. Imetän ja luen päivän lehteä (hankalaa, voisivatko pienentää lehden kokoa?). Imetän ja komennan esikoista. Imetän ja nukutan isompaa päiväunille: laulan unilaulua ja silitän vapaalla kädellä vatsaa tai hiuksia.
Ohjeet imetyspesän rakentamisesta sohvalle tyynyjen keskelle ei varmasti ole tarkoitettu taapero- ja vauva -yhdistelmän äidille.
Vauva on onneksi pikaruokailija-tyyppiä. Ja jos syöminen herpaantuu hetkeksi, ruokahetki on ohi - taas mennään!
Joskus kuitenkin, kun on aikaa, imetän rauhassa sohvalla ja katselen perheemme pienintä, en tee mitään muuta. Hänkin jo katselee minua usein, ja ilmeessä on tietynlaista varauksetonta ihailua. Olkoonkin sitten rinnat, joiden vuoksi asemani on tällä hetkellä korvaamaton, mutta on siinä katseessa silti sitä jotakin. Molemminpuolista rakkautta, luulisin.
En ole tainnut ehtiä vielä onnittelemaankaan, joten ensiksi: Onnea uudesta tulokkasta!
VastaaPoistaMeilläkin pikkuveli on aina ollut aika nopea syömään. Joskus, kun mieskin on kotona, olen päässyt rauhassa makkariin imettämään ja silloin vauva on saattanut syödä puolikin tuntia...
Ja tosiaan, multitasking-taidot on kasvaneet tässä kuukausien kuluessa ihan uusiin ulottuvuuksiin! ;D
Onnea täältäkin! Itsestä tulee taapero-vauva yhdistelmän äiti parin kuukauden päästä (jos kaikki menee hyvin). Olen jo etukäteen miettinyt tätä multitasking ongelmaa ja hankintalistalla onkin rengasliina, jossa siis voi imettää kädet vapaana... Toiveena tietsti, että tulokkaalla ei ole koliikkia, se on muuten terve ja viihtyy liinassa, kuten velhensä aikoinaan. Mielenkiinnolla seurailen teidän kuulumisia, isoveljet kun ovat melkeen tasan saman ikäsiä.
VastaaPoista