Erään uudelleensynnyttäjän vaiheet

Ensimmäiset supistukset™ -vaihe:
- ai niin, tältäkö se tuntui, miten olinkaan unohtanut
- ovatko nämä nyt tarpeeksi kovia, no eivät varmaan, mitä jos lähdettäisiin käymään vielä vaikka kaupassa?
- ei kyllä tule uni, pitäisikö pestä sauna odotellessa? (ei, sanoi mies)

Koska mennään sairaalaan -vaihe:
- pitäisikö tämä nyt toisella kerralla tietää paremmin? En minä kyllä tiedä sen paremmin kuin viimeksikään...
- ai sitten kun ei enää selviä kotona? No kyllähän sitä selviää, mutta en kuitenkaan eteiseen haluaisi synnyttää
- ai sitten kun ei enää kiinnosta, miltä näyttää? No kyllä sekin kiinnostaa, tässä supistusten välillä laittelen vähän vielä hiuksia, ettei olisi niin harakanpelätin vauvan ensimmäisissä kuvissa...(vaikka on sitä joka tapauksessa urakan jälkeen)
- pitäisikö soittaa lapsenvahdille nyt vai kohta, tai ehkä odotetaan sittenkin vielä pari tuntia, niin hän ehtii tulla töistä, ei viitsi vaivata kesken työn
- minäpä pyyhin vähän pölyjä olohuoneesta nopeasti kun tulee lapsenvahtikin...

Ennen synnytyssalia -vaihe:
- mikä siinä on, että tähän hommaan ryhtyi uudelleen, vaikka tämä tuskaisuus oli jo koettu kerran?
- jos ikinäikinä haluaisin kolmannen lapsen, niin pitää muistaa tämä hetki
- kauan vielä, syntyykö tämä ennen uutisia, minkä kellonajan uutisia

Epiduraalin jälkeen -vaihe:
- siis miksen muka nukkunut yöllä yhtään? Mitä ihmettä olen koko päivän vauhkonnut? Mikäs tässä on ollessa!
-...mutta mitä mun jaloille tapahtui?

Ponnistusvaihe:
- hah, tämän muistan: kun vain tarpeeksi kauan aikaa toimii niin kuin käsketään, niin kyllä se siitä (eikä kannata miettiä kotiinlähtöä enää tässä vaiheessa)

Parhaita hetkiä elämässä -vaihe:
- itkunparahdus, molemmilta
- mihinkään ei satu, kaikki meni hyvin: helpotus, onni, kiitollisuus.
- saako nyt torkahtaa?

Unohtamisvaihe, neljäntenä päivänä synnytyksestä:
- sanoinko joskus, että ei ikinä? Ei se niin kauheaa ollut tälläkään kertaa. Ehkä siis sittenkin joskus... Toivottavasti?